Lasten soittoharjoittelusta

Olen viime aikoina työni puolesta pohtinut paljon lasten soittoharjoittelua. Varmasti joillakin teistä on lapsia, jotka soittavat instrumenttia ja käyvät soittotunneilla? Siinä tapauksessa olette varmaankin jo huomanneet, että instrumenttia pitäisi harjoitella säännöllisesti jotta soittotaito paranee. Aina lapsia ei kuitenkaan harjoittelu huvita, ja olen kuullut, että monissa perheissä tästä aiheutuu jopa säännöllisiä riitoja. Tämä ei kuitenkaan ole soittoharrastuksen tavoite, joten päätin kirjoittaa teille pohdinnoistani ja antaa samalla muutaman vinkin onnistuneeseen harjoitteluun. Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille vanhemmille, joiden lapset ovat aloittaneet soittoharrastuksen ja muille asiasta kiinnostuneille, ei niinkään pienten vauvojen perheille.

postauksen kuvat ovat oman soittourani alkutaipaleelta 🙂

Opettajan vaikutus

Pienen soittajan kohdalla opettajan vaikutus on suunnattoman suuri. On yleistä, että oppilas ihailee häntä soittajana, ja haluaa miellyttää häntä. Opettaja voi vaikuttaa oppilaan harjoittelumotivaatioon kaikkein eniten, ja hyvä soitonopettaja näkee vaivaa tämän eteen. Esimerkiksi onnistuneilla kappalevalinnoilla, sopivan tasoisella ohjelmistolla, kiinnostavilla harjoituksilla sekä kotiläksyillä ja opettajan ja oppilaan välisellä suhteella on suuri merkitys. Opettaja ohjeistaa yleensä mielellään myös oppilaidensa vanhempia kotiharjoittelussa, ja yksi opettajan tehtävistä on antaa oppilaalleen harjoitteluohjeet, jotka tämä kykenee (esimerkiksi ikänsä puolesta) ymmärtämään ja toteuttamaan.

Rutiini

Aloitin itse soittoharrastuksen lapsena, ja muistan, etten todellakaan ollut aina innoissani siihen liittyvästä harjoittelusta. Tämä siitä huolimatta, että rakastin soittamista, opin nopeasti, pidin opettajistani eikä kappaleissakaan ollut mitään vikaa. Luulen omalla kohdallani suurimpana syynä harjoittelun takkuamiseen olleen rutiinin puutteen.

Ideaalitapauksessa instrumenttia harjoitellaan joka päivä. Tähän ei kuitenkaan tarvitse käyttää tunteja kerrallaan, vaan lapsen iästä ja keskittymiskyvystä riippuen tavoite voi olla esimerkiksi 5 tai 15 minuuttia. Aikatavoitteen voi määritellä yhdessä lapsen ja soitonopettajan kanssa. Tärkeää on kuitenkin, että soitolle on varattu joku tietty aika, esimerkiksi aamulla ennen kouluun lähtöä, heti koulun jälkeen tai ennen päivällistä. Jos tämä ei onnistu joka päivä, voi ajan varata esimerkiksi joka toinen päivä, tai vaikka jättää sunnuntain vapaaksi. Lapsen tulisi kuitenkin pystyä luottamaan siihen, että tämä aika on aina varattu hänen soittoharjoitteluaan varten. Kun lapsi on tottunut tähän, on hänelle muodostunut tietty rutiini harjoitteluun, eikä häntä edes välttämättä tämän jälkeen tarvitse enää muistuttaa harjoittelusta. Yleensä vaikeinta soittoharjoittelussa on aloittaminen, ja usein lapset ylittävät huomaamattaan aikatavoitteensa koska innostuvat soittamaan lisää.

Edistymisen kannalta on järkevää, että harjoittelu tapahtuu usein, mutta tarpeeksi pienissä pätkissä. Soittamiseen liittyy paljon erittäin haastavia osatekijöitä, kuten koordinaatio eri kehonosien välillä, hienomotorinen kehitys, käsien ja sormien lihasvoiman kehittyminen ja kuulon harjoittaminen. Nämä taidot tarvitsevat parantuakseen säännöllistä kertausta. Monet kollegani tapaavat sanoa, että soittoharjoittelu on kuin hampaiden harjaus: sille varataan tietty aika päivästä ja se nyt vain tehdään joka päivä (jopa kaksi kertaa). Soittoharjoittelu joka päivä saattaa kuulostaa aluksi vaivalloiselta. Olen kuitenkin kuullut omien oppilaideni perheiltä ja kollegoiltani, että päivittäisten rutiinien asettaminen on yksi parhaista tavoista välttää harjoitteluun liittyviä riitoja kotona. On itsestäänselvyys, että lapset menevät kouluun päivittäin ja tekevät kotiläksynsä koulupäivän jälkeen, sama logiikka voi hyvin toimia soittoharjoittelun kanssa.

Soittorauha

Intrumentin hallinta ei ole yksinkertaista, ja sen opettelemiseen tarvitaan erittäin paljon keskittymistä. Lapsella täytyisikin olla rauhallinen ja hiljainen ympäristö soittamista varten. Jos vanhemmat huutelevat vieressä, pikkusisarukset juoksentelevat ympääriinsä ja itkevät, pesukone linkoaa ja ulkoa kuuluu paloauto, ei keskittymisestä ole paljon toivoa. Parasta on, kun lapsi voi olla yksin (tai vanhemman kanssa, jos lapsi on kovin pieni) hiljaisessa huoneessa, joka on harjoittelun ajaksi varattu vain häntä varten.

Vanhempien rooli

Vanhempien roolista lapsen soittoharrastuksessa on monta koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että vanhempien pitäisi auttaa lasta harjoittelussa kokoaikaisesti, tai jopa oppia soittamaan samaa instrumenttia, että voisivat tarpeeksi ohjeistaa lasta. Itse ajattelen, että vanhempien ei pitäisi puuttua harjoittelun kulkuun liikaa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta siitä, että lapselle muodostuu rutiini harjoitteluun ja että lapsella on kaikki tarvittava harjoitteluaan varten (rauhallinen paikka, soitin, nuotit, nuottiteline, mahdollisesti kynä ja kumi tai muut opettajan ohjeistamat asiat). Aivan soittoharrastuksen alussa lapsi tarvitsee myös ehkä apua instrumentista huolehtimiseen tai sen valmisteluun soittoa varten (tähän opettaja antaa varmasti ohjeet soittimesta riippuen).

Omille tunneilleni lasten vanhemmat ovat aina tervetulleita. He eivät kuitenkaan saa korjailla lastaan soitossa tai puuttua tunnin kulkuun, tämä on opettajan tehtävä. Itse ajattelen, että myös kotiharjoittelu on lapsen omaa tekemistä, eikä vanhempien tulisi puuttua siihen liikaa (toki poissulkien tapaukset, joissa lapsi esimerkiksi on rikkomaisillaan soittimensa, vahingossa tai tahallaan). Jos lapsi kuitenkin itse pyytää palautetta soitostaan tai haluaa soittaa sinulle kappaleensa, ei tämä tietenkään ole missään tapauksessa kiellettyä. Yritä tässä tapauksessa olla palautteessasi positiivinen, mutta älä valehtele! On myös tärkeää, että kotona ollaan lapsen tukena, arvostetaan avoimesti hänen vaivannäköään soittotaidon eteen ja ollaan ylpeitä hänen saavutuksistaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan saisi leikkiä soitonopettajaa, vaan luottaa lapsen opettajan ammattitaitoon.

Soittimen tai muiden välineiden laatu

Soittaminen ei ole yhtä hauskaa, jos välineiden laatu ei ole kohdallaan. Jos esimerkiksi soittimesta on mahdotonta saada kaunista ääntä, piano on järkyttävässä epävireessä tai nuotit tippuvat jatkuvasti rikkinäiseltä nuottitelineeltä ei soittoharjoittelu ymmärrettävästi maistu. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti kysyä soitonopettajalta vinkkejä siihen, miten tilannetta voisi parantaa!

Monipuolisuus ja leikillisyys

Soittoharjoittelun ei tosiaankaan tarvitse olla kuivaa ja tylsää saman (teknisen) asian kertaamista! Sen on tarkoitus olla hauskaa, motivoivaa ja monipuolista. Myöskään uuden kokeileminen (vaikka se ei aina kuulostaisikaan ”hyvältä”) tai soittimella leikkiminen (niin kauan kun soitin ei ole vaarassa mennä rikki) ei ole kiellettyä! Älä siis huolestu, jos lapsi ei harjoittele pelkästään kappaleita joita sai läksyksi. Hän saattaa silti olla harjoittelemassa soittamisen kannalta olennaisia taitoja, ja luomassa omaa suhdettaan soittimensa kanssa. Lapselle soitin voi olla kuin luotettava ja rakas ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi oppia käsittelemään tunteita.

Vaihtelu

Tämä tunne on varmasti tuttu meille kaikille: joinain päivinä ei motivaatio vain riitä. Kun huomaat, että lapsella on harjoittelun suhteen huono päivä, voit kokeilla jos vaihtelu harjoittelussa auttaisi. Pyydä häntä soittamaan kerran eri paikassa kotia (esimerkiksi kylpyhuoneessa kaikuu jännästi!), pitämään konsertti pehmoleluilleen tai kokeilemaan, miten hitaasti tai nopeasti hän osaa soittaa kappaleensa. Jos hän ei tosiaan yhtään halua soittaa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos yrität soittaa jotain hänen soittimellaan. Saattaa olla, että hän toteaa sen kuulostavan hirveältä ja haluaa näyttää sinulle, miten soitinta soitetaan oikein. Ja jos mikään ei toimi, anna olla. Uusi päivä, uusi mahdollisuus!

Nämä eivät ole lastenpsykologin antamia vinkkejä tai jokaisen lapsen kohdalla toimivia yleispäteviä ohjeita, vaan yhden soitonopettajan henkilökohtainen mielipide. Olen kuitenkin pohtinut asiaa jo pitkään, ja jalostanut mielipiteitäni opiskelujeni aikana kuulemieni huippupedagogien ja psykologien luentojen ja kirjojen pohjalta, omien opetuskokemuksieni perusteella ja lukuisten kollegoideni kertomuksia kuullessani. Toivon, että joku teistä löytää vinkeistäni apua. Mukavaa soittoharjoittelua! 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s